Lasten ja nuorten oppimiserot ovat kuluneella vuosikymmenellä nousseet: Pisa-tulokset ovat huonontuneet ja sosioekonominen asema vaikuttaa oppimistuloksiin OECD-maiden keskiarvoa enemmän. Näiden erojen kurominen vaatii merkittäviä toimia.
Koulutuksen rahoituksessa on tällä hetkellä valitettavan paljon erilaisia tilapäisiä rahoituksia, joita käytetään lyhyiden kehityshankkeiden läpiviemiseen, eivätkä nämä suinkaan aina johda pysyviin toimintamalleihin.
Tämän kaltainen rahoitusmalli ei tuo sellaista jatkuvuutta, jolla suomalaisten lasten oppiminen ja osaaminen voidaan parhaiten taata. Nyt on aika siirtyä lyhyistä, korvamerkityistä hankerahoituksista pysyvämpään malliin ja nostaa perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen perusrahoitusta siten, että pitkäjänteinen työ on mahdollista.
Turvaamalla kouluihin maailman parhaat opettajat, riittävät koulunkäynnin ohjaajaresurssit ja laadukkaat oppimateriaalit voimme kuroa kiinni oppimisvajetta. Haluamme, että koulujen perusrahoitusta lisätään.
Hallitus kuroo kiinni lasten oppimiserot parantamalla perusrahoitusta ja purkamalla lyhytjänteistä projektirahoittamisen mallia.
Lisätietoja: Kustannetun oppimateriaalin hyödyt opetuksessa
Oppivelvollisuusikää nostettiin vuoden 2021 syksyllä aloittaneesta ikäluokasta alkaen. Uudistuksen suurin huoli on riittävä rahoitus turvaamaan opiskelijoiden oikeuden laadukkaaseen oppimateriaalin.
Uudistukselle laskettu rahoitus oli alkujaan liian pieni ja siksi pidämme olennaisen tärkeänä, että se nostetaan tarvittavalle tasolle opiskelijoiden tasa-arvon ja oikeuksien turvaamiseksi. Kunnille on taattava riittävä rahoitus uudistuksen jokaisessa vaiheessa, eikä opiskelijoiden oikeus hyvään oppimiseen saa olla kiinni kotikunnan taloustilanteesta.
Hallituksen tulee tehdä tarvittavat toimet rahoituksen saattamiseksi oikealle tasolle, mikäli osoittautuu, että varattu rahasumma ei riitä kuntien kustannusten kattamiseksi.
Oppivelvollisuuden laajentamisen loppuun viemiseksi hallitus varmistaa kunnille riittävän rahoituksen maksuttoman toisen asteen opetusresursseihin ja materiaalihankintoihin. Näin varmistetaan, että oppilaat ovat tasa-arvoisessa asemassa riippumatta asuinkunnastaan.
Lisätietoja: Neljä faktaa toisen asteen oppimateriaaleista
Tulevaisuuden koulu ja oppimateriaalit muuttavat muotoaan, mutta tavoite ei muutu: koulun pitää antaa oppilaille riittävät valmiudet, osaaminen ja elämäntaidot. Tässä keskiössä ovat ammattitaitoiset opettajat, jotka valitsevat oppilailleen parhaiten soveltuvat oppimateriaalit – painetut tai yhä useammin digitaaliset.
Digitalisaatio onkin koko yhteiskuntamme läpileikkaava prosessi. Se on pedagogisista lähtökohdista toteutettuna mahdollisuus, johon meidän on tartuttava, jotta Suomi pysyy jatkossakin innovatiivisena ja uudistuvana teknologian ja koulutuksen kärkimaana. Meillä ei kuitenkaan tällä hetkellä ole selkeää kuvaa ja tiekarttaa siitä, miten eri koulutusasteilla parhaiten hyödynnetään digitaalisuuden hyödyt.
Seuraavaan hallitusohjelmaan tulee laatia sektorirajat ylittävä selkeä tiekartta digitaalisuuden hyötyjen löytämiseksi pedagogisesti toimivalla tavalla. Kansallisen tiekartan avulla varmistetaan, että digitaalisuus toteutuu sujuvasti, selkeästi ja tasapainoisesti kaikille halukkaille. Samalla vältetään SOTEsta tutut ongelmat; eri paikkakuntien järjestelmät eivät puhu keskenään eivätkä esimerkiksi potilastiedot siirry.
Hyvä esimerkki onnistuneesta kansallisesta standardista on Opetushallituksen luoma yhteinen kirjautumisjärjestelmä MPASSid, jolla oppilaat voivat yksillä tunnuksilla kirjautua kaikkiin oppimisjärjestelmiin ja sisältöihin.
Strategian tulisi sisältää muun muassa seuraavia toimenpiteitä:
Hallitus laatii kansallisen tiekartan digitaalisen opetuksen mahdollistavan tietoteknisen infrastruktuurin synnyttämiseksi. Tämä sisältää muun muassa standardeja oppilaiden suoritustietojen liikutteluun ja siihen liittyviä pelisääntöjä.