Kirjallisuusalalla on meneillään suuri toimialan ja lukemisen murros, johon yhteiskunnallisen päätöksenteon on reagoitava. Valtion on tarkasteltava kirja-alaa omana kokonaisuutenaan.
Opetus- ja kulttuuriministeriö nosti vuoden 2024 kulttuuripoliittisessa selonteossa kirja-alan esille erityistä huomiota vaativana alana kulttuurin kentällä. Yleisen kulttuuripolitiikan kehittämisen lisäksi kirja-alasta tehdään laajempi selvitys ja sen pohjalta kansallinen toimenpideohjelma kirjallisuuden tukemiseksi.
Kirja-alan järjestöt ovat ehdottaneet, että Suomeen laaditaan historian ensimmäinen kirjallisuuspoliittinen ohjelma. Tähän sisältyvät tiedot kirjailijoiden ja kääntäjien työskentelyedellytysten turvaamisesta, tuotannon tuesta, vienti-investoinneista ja kirjastojen toiminnasta.
Kirjallisuuden vaikutus suomalaiseen kulttuuriin ja merkitys yhteiskunnan sivistyksen ja kehityksen perustana on aina ollut voimakas. Kirja-ala on merkittävä luovan alan työllistäjä, lukutaidon edistäjä ja osaamistason kehittäjä. Kirja-alalla on paljon käyttämätöntä vientipotentiaalia ja annettavaa Suomen maakuvalle. Tämä käy ilmi vertailtaessa kirjallisuuden ulkomaankaupan lukuja pohjoismaisten naapureidemme vastaaviin lukuihin. Mainituista syistä valtiovallan tulisi tulevaisuudessa johtaa kirjallisuuspolitiikkaa strategisesti ja kokonaisvaltaisesti. Näin varmistetaan, että resursointi lukemisen edistämisen, kirjallisuuden tekijöiden toimeentulon tukemisen, viennin edistämisen ja tuotannon tukemisen välillä toteutetaan tehokkaimmalla mahdollisella tavalla.
Seuraavat asiakokonaisuudet olisi hyvä käsitellä ehdottamassamme ministeriön laatimassa kirjallisuuspoliittisessa ohjelmassa:
Ehdotuksemme: Opetus- ja kulttuuriministeriö laatii kirjallisuuspoliittisen ohjelman, joka ottaa kantaa keskeisiin kirjallisuuden tuottamiseen ja levitykseen liittyviin seikkoihin.
Pohjoismaisessa vertailussa Suomi on selvästi jäljessä kirjallisuusviennissä: Vuonna 2020 Suomen kirjallisuusviennin arvo oli vain noin 12 % Ruotsin vastaavasta ja Norjaan verrattuna kolmasosa. Laadukkaalla kirjallisella tuotannollamme ei hyödynnetä kansantaloutta sillä tavoin kuin olisi mahdollista.
Varsin pienillä koordinoiduilla investoinneilla saavutettaisiin investoinnit ylittävät tuotot kirjallisuusviennin kasvun ja alan työllisyyden myötä. Esimerkiksi tuki Suomen yhteisosastoon kansainvälisillä kirjamessuilla sekä agentuurien tukeminen kirjallisuusagenttien kouluttamisessa mahdollistaisivat merkittävän kasvun jo alle puolen miljoonan euron investoinneilla.
Ehdotuksemme: Hallitus investoi suunnitelmallisesti kirjallisuusvientiin sen tuottojen nostamiseksi yleispohjoismaiselle tasolle.
Lisää tietoa: Vientipolku
Virikeseteli on työnantajan tarjoama etu käytettäväksi liikunta- tai kulttuuritoimintaan. Omaehtoisen edun verovapaa enimmäismäärä on 400 euroa vuodessa työntekijää kohti, ja työnantaja voi vähentää edun verotuksessa. Pelkästään yhden toimijan (Smartum) kautta virike-etua kulkee vuosittain useiden kymmenien miljoonien eurojen edestä.
Käytännössä kaikki muut kulttuurielämän muodot jääkiekkoilusta oopperaan saavat tukea virikesetelistä. Kirjallisuus on jätetty ulkopuolelle, sillä virike-etuutta ei voi hyödyntää kirjojen hankintaan.
Linjausta on perusteltu sillä, että kirjoja voi antaa eteenpäin käytön jälkeen. Perustelu ei ole pitävä, sillä vastaavalla tavalla esimerkiksi konserttilipun voi antaa eteenpäin. Perustelu ei myöskään päde sähköisiä kirjoja välittäviin lukuaikapalveluihin.
Ehdotuksemme: Hallitus tukee lukemista ja kirjallisuutta ulottamalla virikesetelin käytön myös kirjojen ostamiseen.