Keskeinen ero paperisen ja sähköisen kirjan välillä on, että paperikirjan ympäristöhaitat syntyvät valmistuksen aikana ja digitaalisten kirjojen niitä luettaessa tai kuunnellessa. Tärkeintä on, että aktiivisesti pyritään pienentämään molempien kirjan muotojen haitallista vaikutusta ympäristöömme.
Painettu kirja edustaa pitkäikäistä ja kestävää tietovarastoa. Paperi valmistetaan pääasiassa kuitupuusta, joka saadaan harvennushakkuista tai tukkipuun jalostuksen sivutuotteena. Metsien sertifiointijärjestelmät, kuten FSC ja PEFC, yhdessä EU metsäkatoasetuksen (EUDR) kanssa, pyrkivät varmistamaan, että Euroopassa myydyt kirjat eivät aiheuta metsäkatoa. Lisäksi paperin kierrätysaste Euroopassa on 73 %, mikä on selvästi korkeampi kuin elektroniikkajätteen kierrätysaste.
Painetun noin puolen kilon painoisen kirjan hiilijalanjälki vastaa esimerkiksi noin 7 kilometrin ajoa autolla (VTT). Kirjan ympäristövaikutukset syntyvät sen valmistuksen ja kuljetuksen aikana, mutta käytöstä ei juurikaan tule päästöjä. Painettu kirja voi toimia myös hiilivarastona koko elinkaarensa ajan, ja sen pitkä käyttöikä vähentää tarvetta jatkuvalle uusien tuotteiden valmistukselle.
Digitaalisen kirjan sisällön voidaan katsoa karkeasti syntyvän samalla kun paperikirjankin sisällön lukuun ottamatta äänikirjan tuotantoprosessia sekä sähkökirjan saavutettavuusominaisuuksia. Tuotteen valmistus ei siis sinänsä paljon luonnonvaroja kuluta. Digitaalinen kirjan käyttö kuitenkin vaatii laitteiden, kuten e-lukijoiden tai kännyköiden, valmistusta, mikä kuluttaa merkittävästi maailman mineraalivaroja ja synnyttää elektroniikkajätettä. Digitaalinen kulutus nojaa energiaintensiiviseen infrastruktuuriin, kuten datakeskuksiin. On kuitenkin hiilijalanjäljen laskennan kannalta merkittävää, kuinka suuri osa laitteen käytöstä kohdistuu lukemiseen ja mikä muuhun käyttöön.
Digitaalisten palveluiden käytöstä syntyvät päästöt voivat olla huomattavia. Esimerkiksi digitaalisten videoiden suoratoiston on arvioitu vastaavan Espanjan vuosittaisia päästöjä.
Painetun ja digitaalisen kirjan ympäristövaikutukset ovat erilaiset. Painetun kirjan valmistus aiheuttaa kertaluonteisia päästöjä, mutta se säilyy käyttökelpoisena vuosikymmeniä ilman lisävaikutuksia ympäristöön. Digitaalinen kirja ei valmistuessaan tuota ympäristövaikutuksia, sen käyttö vaatii jatkuvaa energiankulutusta ja sitä käytetään laitteilla, joiden kierrätettävyydessä on vielä kehitettävää.
Molempien kirjan muotojen vahvuuksia voidaan yhdistää kestävämmän tulevaisuuden rakentamiseksi. Esimerkiksi painettuja kirjoja voidaan käyttää tilanteissa, joissa pitkäkestoinen käyttö on todennäköistä, kun taas digitaaliset kirjat helpottavat saatavuutta ja jakelua. Erilaisten kuluttajien kohdalla myös ympäristöystävällisemmän formaatin valinta on erilainen: Esimerkiksi henkilön, joka lukee vain pari kirjaa vuodessa ei ympäristön näkökulmasta kannata hankkia sähkökirjojen lukulaitetta. Sen sijaa ahkeran lukijan voi hyvinkin kannattaa. Kestävässä kirjankulutuksessa avain on näiden kahden muodon tasapainottaminen ja tietoinen valinta ympäristövaikutusten minimoimiseksi.
Aivan keskeisessä roolissa kirjan eri muotojen hiilijalanjäljen pienentämisessä ovat luonnollisesti niiden tuottajat. Tästä syystä kustannusala mittaa hiilijalanjälkeään ja pyrkii aktiivisesti pienentämään sitä.
Lähteet: