Suomen Kustannusyhdistys jatkaa kirjailijoiden avoimen kirjeen käynnistämää keskustelua suomalaisen kirjallisuuden puolesta. Kirje tuo esiin perustellun huolen kirjailijoiden toimeentulosta ja kirjallisuuden tulevaisuudesta. On arvokasta, että kirje myös konkreettisin ehdotuksin edistää asiasta käytävää keskustelua.
Kustantajat kannattavat lämpimästi useita kirjailijoiden esittämistä ehdotuksista tilanteen parantamiseksi. Kirjan arvonlisäverotuksen tasosta olemme viestineet yhdessä, koko kirja-alan yhteisessä rintamassa jo pitkään. Kirjan arvonlisäveron laskeminen nollaan olisi tehokas tapa edistää lukuharrastusta ja lukutaitoa sekä vahvistaa kirjallisen kulttuurin toimintaedellytyksiä. Tätä toimenpidettä suosittelee myös EU-parlamentti jäsenmaille. Vuodenvaihteessa uhkaava kirjan arvonlisäveron korotus 14 %:iin on äärimmäisen lyhytnäköistä kulttuuri- ja sivistyspolitiikkaa tilanteessa, jossa päättäjien tulisi päinvastoin etsiä keinoja vahvistaa kansamme sivistyksen ja lukutaidon tilaa. Tätä peräänkuulutetaan myös parhaillaan lausunnolla olevassa kulttuuripoliittisessa selonteossa.
Kustannusyhdistys yhtyy myös kirjailijoiden vaatimuksiin lisätä kirjallisuuden tukea. Kirjailijoiden työskentelymahdollisuuksia on parannettava apurahoitusta lisäämällä. Toimiva, riittävällä tasolla oleva taiteellisen työn tuki on elimellinen osa suomalaisen kirjallisuuden toimintaympäristöä. Apurahat mahdollistavat kirjailijoille, kuvittajille ja kääntäjille työrauhan, jonka ansiosta uusia laadukkaita kirjoja syntyy.
Kirjojen markkinaehtoisen levityksen rinnalle tarvitaan myös jakelukanavia vähälevikkiselle, ei-kaupalliselle laatukirjallisuudelle, jotta suomalaisen kirjallisuuden kenttä pysyy monimuotoisena ja uudistuvana. Kirjastojen aineistomäärärahoja on kasvatettava ja vähälevikkisen kirjallisuuden ostotuki kirjastoille on palautettava. Lisäksi kansallisen e-kirjaston kehityksessä on kiinnitettävä huomiota siihen, että valtakunnallinen digitaalinen kirjastoalusta ei vähennä paikallisten kirjastojen kirjahankintoja tai syö kaupallista kirjamarkkinaa.
Kirjailijoiden kirjeessä kuvataan alan nopeaa muutosta, äänikirjapalveluiden räjähdyksenomaista nousua ja alan toimijoiden keskittymistä suurempiin yksiköihin. Kehitys onkin Suomessa ollut maailman nopeinta, ja äänikirjapalveluiden suosio kansainvälisen vertailun huippuluokkaa. Sama muutos äänikirjojen markkinatilanteessa, joka Ruotsissa kesti toistakymmentä vuotta, tapahtui meillä muutamassa vuodessa. Muutokset teosmyynnin rakenteessa ovat olleet meillä nopeita ja rajuja. Kirjailijoiden tulonmuodostus ja tulojen jakautuminen kirjailijoiden välillä on ollut yksi mullistuksia kokenut rakenne.
On kiistatonta, että äänikirjapalvelut ovat tuoneet kirjallisuuden kentälle lisää myyntiä ja sitä kautta lisää jaettavaa. Ennen pandemiaa kaunokirjallisuuden myynti oli merkittävässä laskusuunnassa, ja trendi oli alkanut jo ennen äänikirjapalvelujen tuloa markkinoille. Vuosi 2020 oli kaunokirjallisuudelle menestys kaikissa kanavissa: painetun kaunokirjan laskusuhdanne taittui samalla kun digitaalinen markkina kaksinkertaistui. Tänä päivänä painettua kaunokirjallisuutta myydään suunnilleen saman verran kuin vuonna 2020. Digitaalinen kirjamyynti on tänä aikana kasvanut, niin että siitä on syntynyt toinen vastaavan kokoinen markkina painetun rinnalle.
Painetuista kirjoista saatu tuotto on siis samalla tasolla kuin neljä vuotta sitten ja äänikirjatuloista tulee siihen toinen vastaavankokoinen potti – ainakin kaunokirjallisuuden osalta.
Kirjailijaliiton tulotutkimuksen mukaan kirjailijoiden mediaanitulo on kuitenkin laskenut. Tätä selittänevät muutokset kirjallisuuden kysynnässä: Backlist on todellakin herännyt henkiin. Se on yksi edellä mainittuja rakenteiden muutoksia. Pidemmän uran tehneellä kirjailijalla on aikaisempaa paremmat mahdollisuudet ansaita myös vanhemmilla teoksillaan. Vasta alalle tulleella ei tätä mahdollisuutta luonnollisesti ole. Lukuaikapalveluissa menestyvät hyvin käännösteokset, joiden tekijänoikeustulot eivät jää kotimaisille kirjailijoille. Vähäinen osa vanhempien teosten tekijänoikeustuotoista päätyy perikunnille, ei nykykirjailijoille. Ääniformaatti myös suosii viihteellistä sisältöä, genrekirjallisuutta ja sarjoja, joten suurempi osuus tuloista kertyy tällaisia kirjoja julkaiseville kirjailijoille.
Viime kädessä lukijat ja kuuntelijat määrittävät kirjallisuuden menestyksen. Kirjailijakunnan samoin kuin kustantajien etu on, että kirjamyynti voi hyvin sekä painetussa että digitaalisessa muodossa ja kirjallisuuden kenttä säilyy moniäänisenä. Kaupallisesti menestyvä kirjallisuus myös mahdollistaa kustantajille pienemmän yleisön kirjallisuuden julkaisemisen. Molempia markkinoita voidaan kehittää rinnakkain.
Kirjailijan ja kustantajan tulonmuodostus on kustannussopimuksissa sidottu toisiinsa: Mitä enemmän kustantaja onnistuu hankkimaan kirjalla myyntituloja markkinoilta, sitä enemmän kirjailija saa tekijänpalkkiota. Kustantaja pyrkii aina saamaan kirjasta parhaan mahdollisen hinnan kaikissa jakelukanavissa.
Kirjoja myyvät suoratoistopalvelut kilpailevat muiden vapaa-aikapalveluiden kanssa – välittömimpiä kilpailijoita ovat elokuvien ja musiikin suoratoistopalvelut. Niitä pyörittävät kansainväliset jätit ovat kyenneet skaalaetunsa turvin painamaan palveluidensa hinnat hyvin alas, eikä kirjallisuutta välittävä palvelu voi kuluttajalle olla hinnaltaan moninkertainen näihin verrattuna. Kuluttajan halukkuus maksaa ratkaisee sen, paljonko äänikirjoista koko kirjan tuotantoketjulle ja lopulta kirjailijalle tulee rahaa. Tässäkin kohtaa kirjailijan ja kustantajat tavoitteet kirjan paremmasta kilpailuasemasta ovat yhteneväiset.
Kirjeessä esiin nostettu ehdotus kirjan kiinteästä hinnoittelusta vaatii merkittävästi lisäkeskustelua. On aivan totta, että monissa Euroopan maissa kirjojen hinnoittelua on säännelty. Pohjoismaista hintasääntely on käytössä EU:n ulkopuolisessa Norjassa. Muut kiinteää hintaa noudattavat EU-maat ovat neuvotelleet asiasta erikseen maan liittyessä unioniin. Se oli välttämätöntä, sillä kiinteä hinta on vastoin EU:n kilpailulainsäädäntöä ja neuvotteluilla saatiin poikkeus tähän pääsääntöön.
Hintasääntelyn vaikutuksia ei ole Kustannusyhdistyksessä erityisesti analysoitu, koska sen säätäminen vaatisi Suomelta neuvottelua EU-liittymissopimuksestaan eikä tätä voida pitää realistisena. Hintasääntelyllä olisi merkittäviä vaikutuksia esimerkiksi kirjakauppojen toimintaympäristöön, ja seuraukset koko markkinassa tulisi arvioida erittäin tarkasti. Kuluttajien käyttäytymiseen hintasääntelyllä ei voida vaikuttaa: mikäli kirjan hinta sääntelyn kautta pakotetaan korkeammaksi, se ei nosta kuluttajan ostohalukkuutta. Parempiin tuloksiin päästäneen stimuloimalla markkinaa kannustein, esimerkiksi verotuksellisin toimin.
Kirjailijoiden kirjeessä viitataan tekijänoikeuslakiin, jossa säädetään tekijän oikeudesta saada asianmukainen ja oikeasuhtainen korvaus sekä saada asianmukainen selvitys teoksensa käytöstä. Tekijänpalkkioprosentit neuvotellaan kirjailijan ja kustantajan välillä formaattikohtaisesti niin että ne asettuvat yhteisesti hyväksytylle kohtuulliselle tasolle. Myös raportoinnin osalta tilanne on sama kuin painetussa kirjassa: tarkka hinta, joilla kustantaja myy kirjaa millekin jälleenmyyjille mihinkin aikaan vuodesta, on kustantajan ja jälleenmyyjän välinen liikesalaisuus. Kirjailija saa kuitenkin vuosittain raportin teostensa hyödyntämisestä kaikissa eri formaateissa. Sen perusteella hän pystyy myös selvittämään, mikä oli teoksesta saatu keskihinta.
Kirjailijaliiton ja Kustannusyhdistyksen välisissä neuvotteluissa on sovittu alan yhteisistä hyvistä käytännöistä kustannussopimuksissa ja tilitysmalleissa. Neuvotteluja on syytä jatkaa ja käytäntöjä päivittää niissä kohdin, joissa alan murros sitä vaatii. Tämä työ onkin juuri nyt käynnissä.
Keskustelua avoimen kirjeen teemoista on jatkettava. On yhdessä ajettava muutosta kansalliseen lainsäädäntöön ja politiikkaan, jotka ovat esteenä kirjailijoiden tulotason nostamiselle.