
Yli viidennes suomalaisista koulun päättäneistä ei osaa lukea. Tekninen lukeminen kenties onnistuu, mutta luetun ymmärtäminen ja tulkintakyky ei riitä yhteiskunnassa toimimiseen, jatko-opintoihin tai työelämään. Vuonna 2018 näitä heikkoja lukijoita oli 14 % koulunsa päättäneistä, vuonna 2022 jo 21 %. Lapsena saavutettu lukutaito määrittää vahvasti osaamistasoa myös aikuisena.
(Lukukeskus: 5 faktaa lukemisesta)
Merkittävä osa väestöämme ei siis ymmärrä tekstiä riittävästi voidakseen olla osa yhteiskuntaa tai houkuttelevaa ammattitaitoista työvoimaa, jonka avulla taloutemme on mahdollista kasvaa. On kyse merkittävästä rakenteellisesta yhteiskunnallisesta ongelmasta, johon on puututtava valtakunnan tasolla.
Kehittyvä yhteiskuntamme vaatii yhä moniulotteisempaa monilukutaitoa, mutta sen edellytyksenä on riittävä peruslukutaito. Tämän tulee näkyä niin opetussuunnitelmassa, arvioinneissa kuin tuntikehyksessä panostuksena peruslukutaitoon ja pitkien tekstien lukemiseen.
Kodin lukutottumukset ovat merkittävin tekijä lasten lukutaidon kehityksessä. Lukulahja lapselle -ohjelma tarjoaa koko ikäluokalle kirjalahjan neuvolakäynnin yhteydessä. Tämä toimintamalli tutkitusti nostaa koko perheen lukuinnostusta. Toimivaa mallia on syytä laajentaa.
Suomi verottaa kirjojen lukemista ankarimmin Euroopassa. Lukemisen raskas verottaminen ei edistä lukutaitoa, vaan eriyttää kansaa entisestään lukeviin ja lukemattomiin. Kirjojen arvonlisäveron laskeminen nollaan on yksinkertainen, EU-parlamentin suosittelema toimi lukemisen edistämiseksi.
On pidettävä huolta, että tuloveron lahjoitusvähennysoikeutta sovelletaan muun ohella lahjoituksiin lukutaidon edistämiseen myös oppilaitoksille. Siten esimerkiksi paikallinen yritys voisi tehdä lahjoituksen koulukirjastolle osana vastuullisuustoimintaansa ja saada tämän vähennettyä verotuksessaan.