Suomen kokoisessa kirjamarkkinassa kirjailijoiden ja muiden kirjallisuuden tekijöiden tulotaso ei voi olla pelkän kirjamyynnin varassa. Elinvoimaisen kirjallisen kulttuurin kehittämiseen pienessä sivistysvaltiossa tarvitaan myös valtion tukea.
Valtion kirjallisuudelle suuntaamat tukitoimet kohdistuvat alkutuotantoon eli kirjailijoihin, kääntäjiin ja kuvittajiin: lainauskorvaukset, apurahat ja valtionpalkinnot. Nämä ovat erittäin tärkeitä tukitoimia, ja niiden tasoa sekä määrää tulisi lisätä. Kustannusalaa sen sijaan ei jatkossakaan liene mielekästä tukea suorilla tuilla.
Sen sijaan toimet, joilla tuetaan kuluttajia markkinaehtoisesti ostamaan kirjallisuutta, ovat reiluja ja kannatettavia. Esimerkiksi kirjaostojen tai lukuaikapalveluiden tuonti työpaikkojen virike-edun piiriin edistäisi kirjallisuuden kulutusta ilman talousvaikutuksia valtiolle. Kirjan arvonlisäveron laskeminen on toinen selkeä toimenpide, joka kohdentuisi kirjojen kuluttamiseen ja saavutettavuuden lisäämiseen.
Kulttuuripoliittisen selonteon toimenpiteenä toteutettava selvitys kirja-alasta nostanee esiin muitakin kirjallisuuden ja kirja-alan elinvoimaisuuteen liittyviä toimenpide-ehdotuksia.