Suomen Kustannusyhdistys (SKY) edustaa suomalaisia kirja- ja oppimateriaalikustantajia. Sen jäsenkuntaan kuuluvat myös merkittävimmät kotimaiset kaupalliset tiedekustantamot. Siksi SKY ottaa osaa myös tieteellistä julkaisemista ja oppimateriaaleja koskevaan keskusteluun.
Vaatimus yleistajuisten teosten saattamisesta ilmaiseksi saataville ilman pitkäjänteistä (yli 5 vuotta) rahoitusta murentaisi toteutuessaan suomenkielisten tiedekustantamojen toimintaedellytykset.
Tieteellisen julkaisemisen kentällä avoimuus (open access) on noussut viime vuosina tärkeimmäksi iskusanaksi. Tieteellisen tutkimuksen halutaan olevan avoimesti kaikkien saatavilla, mikä helpottaisi tutkijoiden työtä ja kansainvälisen näkyvyyden saavuttamista. Avoimen tieteen ja avoimen julkaisemisen käsitteitä kuitenkin käytetään virheellisesti rinnakkain, jolloin hämärtyy, mistä tieteen avoimuudessa on oikeasti kyse.
Avoimuus ja julkisuus ovat modernin tieteellisen tutkimuksen keskeisiä arvoja ja lähtökohtia. Tieteelle on välttämätöntä, että tutkimuksen tulokset, menetelmät ja aineistot asetetaan alttiiksi kritiikille ja tiedon pohjaksi muille tutkijoille. Lisäksi on tärkeää taata, että myös tavallisilla kansalaisilla on halutessaan pääsy niiden pariin. Tällaisessa toiminnassa on kyse nimenomaan tieteen avoimuudesta, ja nykyisin ylivertaisiksi jakeluvälineiksi ovat osoittautuneet erilaiset digitaaliset alustat, joidenkautta tutkijoiden julkaisuja voi ladata vapaasti ympäri maailmaa.
Sähköisen jakelun yleistyessä onkin Suomessa alettu tieteen avoimuuden nimissä vaatia, että kaikkien täällä tehtyjen tieteellisten julkaisujen pitäisi olla saatavilla ilmaiseksi. Sinänsä hyvään tavoitteeseen sisältyy kuitenkin monia ongelmia. Ensinnäkin on huomioitava, että tieteen avoimuus ja julkisuus eivät vaadi ilmaisuutta vaan vain ylipäätään mahdollisuutta päästä tutkimusaineistojen äärelle. Toiseksi ilmaisia julkaisuja ei ole olemassakaan, vaan kaikki palvelut vaativat ylläpitoa ja laadunvalvontaa ja siten rahallista tukea. Kolmanneksi pelkillä latausmäärillä ei voi mitata tieteellisen tutkimuksen vaikuttavuutta yhteiskunnassa, sillä avoimuus ei tee tutkijayhteisölle suunnatusta tieteellisestä julkaisusta helposti ymmärrettävää. Tieteellisiä julkaisuja on siten hyvin monenlaisia.
Tieteellisestä julkaisemisesta puhuttaessa on tärkeää erottaa toisistaan varsinainen tutkimus, tutkimuksesta tehtävä raportti, tieteellinen artikkeli ja tieteellinen kirja. Kaikki nämä ovat tärkeitä tieteenteon välineitä, mutta kaikesta tutkimustyöstä ei voi tehdä tieteellistä julkaisua tai korkealaatuista tieteellistä teosta. Lisäksi merkittävätkään tutkimustulokset eivät siirry kätevästi ja sellaisenaan julkaisuiksi, vaan kaikkien tieteellisten julkaisujen takana on paljon erikoisosaamista ja pitkäjänteistä työtä.
Tieteellisissä lehdissä tai toimitetuissa kirjoissa julkaistut artikkelit on aina vertaisarvioitu, ja vertaisarvioinnin läpi ovat käyneet myös yksittäisten kirjoittajien yleistajuiset tieteelliset kirjat. Osoituksena laadunvarmistustyön tasosta julkaisijoille on annettu julkaisufoorumitaso (JUFO 0–3), joka antaa selvän viitteen siitä, miten vakavasti kustantaja ottaa laaduntarkastajan roolinsa. Arvostettu tiedekustantaja on päässyt asemaansa vuosien tai vuosikymmenten pitkäjänteisellä työllä, ja pitääkseen asemaansa yllä kustantajan täytyy myös jatkuvasti huolehtia julkaisujensa tieteellisestä laadusta.
Suomessa tutkimustyöhön perustuvien, suomenkielisten ja yleistajuisten kirjojen julkaisemisesta vastasivat laajemmin ennen myös yleiskustantamot – viime vuosina yhä enemmän erityisesti tiedekustantamot. Tieteellisen tekstin yleistajuiseksi muokkaaminen edellyttää kuitenkin suuren määrän paneutumista, ja hyvän tiedekirjan laadun varmistaminen eli vertaisarvioiminen ja kustannustoimittaminen vaatii keskimäärin vuoden verran työtä.
Maamme tiedeyhteisössä tiedekustantamoilla on tärkeä rooli, sillä niissä tehdään arviointityötä siitä, mikä on merkittävää ja tiedonjulkistamisen arvoista tutkimusta. Erityisesti humanistisilla aloilla ja yhteiskuntatieteissä tutkimuksen vaikuttavuus toteutuu juuri yleistajuisten kirjojen avulla. Lisäksi kustantamot vaalivat hyvää suomen kieltä ja pitävät sitä toimivana tieteen kielenä. Perinteisesti kustantamojen toiminta on rahoitettu tiedekirjojen myynnillä.
Vaatimus yleistajuisten teosten saattamisesta ilmaiseksi saataville ilman korvauksia vaikuttaakin kohtuuttomalta ja murentaisi suomenkielisten tiedekustantamojen toimintaedellytykset.
Tällä hetkellä suomenkieliset tieteelliset kirjat eivät juuri saa avoimen julkaisemisen rahoitusta, vaikka avointa julkaisemista vaaditaan laajalti. Yhtenä perusteena avoimeksi tekemiselle on esitetty sitä, että tutkimusta on tuettu veronmaksajien rahoilla. Tässä kuitenkin unohtuu, että näillä varoilla ei yleensä ole rahoitettu suomenkielistä julkaisemista vaan tutkimuksen tekemistä. Itse julkaisun toteutuminen on usein apurahojen sekä tutkijoiden ja julkaisijan omien riskialttiiden panostusten varassa.
On myös huomioitava, että avoimessa julkaisemisessa vaaditaan kirjoittajien ja kirjailijoiden luopuvan joistakin tai jopa kaikista tekijänoikeuksistaan. Mikäli tieteellistä kirjaa käytetään akateemisena oppikirjana, jäävät tekijät ilman mitään korvauksia – mutta myös tieteellinen kustantaja menettää rahoituspohjan. Tällainen kehitys voi vähentää tutkijoiden motivaatiota ja kustantajien mahdollisuuksia tuottaa ja muokata oppimateriaaleja, jolloin pahimmillaan heikennetään opiskelijoiden oppimistuloksia ja hidastetaan valmistumisaikoja.
Tieteellinen avoimuus ja avoin tiede eivät kuitenkaan edellytä tekijänoikeuksista luopumista, vaan vaatimuksena on, ettei tutkimustuloksia salata tai niihin pääsyä tietoisesti estetä kokonaan. Samasta syystä on virhe ajatella, että suomalaiset tieteelliset julkaisut eivät jo nyt olisi avoimia, sillä suomenkielisten tieteellisten julkaisujen levityskanavat toimivat avoimesti kirjakauppojen ja kirjastojen kautta. Ja vaikka maailmalla tieteellisten tekstien digitaaliseen jakeluun liittyy maksumuureja, aineistot ovat silti saatavilla.
Avoin julkaiseminen ilman mitään maksumuureja soveltuu erityisen hyvin erikoistuneen perustutkimuksen sekä yleisesti englanninkielisten julkaisujen kansainväliseen levittämiseen. Kuitenkin myös suomenkielisten tieteellisten kirjojen ja artikkelien avoin julkaiseminen ilmaismuodossa on mahdollista, jos löydetään toimiva rahoitusmalli. Opetus- ja kulttuuriministeriön pitäisi nyt päättää, kuinka paljon tieteen avoimuutta halutaan tukea ja missä kulkevat avoimuuden rajat. Suomenkielisen tieteen turvaaminen kuitenkin epäonnistuu, mikäli tiedekustantamojen pitkäjänteisen työn tuloksia vaaditaan vain yksioikoisesti ilmaiseksi kaikkien saataville.