Musiikkia voidaan käyttää kirjoissa monin eri tavoin. Esimerkiksi laulun sanoja saatetaan siteerata, tai sanoituksia ja nuotteja julkaista osana painettua teosta. Myös äänikirjoissa musiikki voi olla merkittävässä roolissa.
Tällaiseen käyttöön tarvitaan pääsääntöisesti lupa tekijöiltä sekä muilta oikeudenhaltijoilta. Musiikin oikeudenhaltijoita on paljon – säveltäjien ja sanoittajien lisäksi esim. kääntäjät, sovittajat, musiikin esittäjät, tuottajat ja kustantajat.
Käytännössä vain poikkeustapauksissa, kuten jos kyseessä ovat tekijänoikeusvapaat teokset tai kyse on sitaatista, lupaa tekijöiltä tai muilta oikeudenhaltijoilta ei tarvita.
Alla on tarkempia toimintaohjeita erityyppisiin tilanteisiin. Aihepiiri on laaja, joten moni käyttötilanne jää näiden esimerkkien ulkopuolelle, esimerkiksi musiikin käyttö cd-formaatissa julkaistavissa äänikirjoissa.
Tekijänoikeuslain mukaan henkilöllä, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen, on tekijänoikeus teokseensa. Käytännössä tekijänoikeus antaa tekijälle yksinoikeuden päättää siitä, miten ja missä tilanteissa muut voivat käyttää hänen teostaan. Teoksella voi myös olla useampi tekijä, ja tällöin teoksen käyttöön tarvitaan pääsääntöisesti lupa jokaiselta tekijältä.
Tekijänoikeus on voimassa tekijän eliniän ja 70 vuotta tekijän kuolinvuoden päättymisestä. Jos teoksen tekijä on kuollut, mutta teos saa yhä tekijänoikeussuojaa, lupa tulee pyytää pääsääntöisesti tekijän perikunnalta tai muulta oikeudenhaltijalta, jolle oikeudet ovat siirtyneet.
Muita oikeudenhaltijoita voivat olla esimerkiksi esiintyvät taiteilijat, kääntäjät ja sovittajat, musiikkituottajat ja -kustantajat. On hyvä huomata, että kun musiikin yhteydessä käytetään kustantaja-nimikettä, viitataan pääsääntöisesti musiikkikustantajaan.
Suuri osa säveltäjistä, sanoittajista, sovittajista ja musiikkikustantajista on Teoston jäseniä. Heidän osaltaan lupa teoksen käyttöön hankitaan Teostosta.
Lupa laulujen sanoitusten julkaisuun tekstinä painetussa tai e-kirjassa (graafiset oikeudet) tulee pyytää suoraan oikeudenhaltijalta, eli useimmiten sanoituksen tekijältä tai tekijöiltä. Tekijät ovat sopimuksella saattaneet siirtää kyseisen oikeuden musiikkikustantajalle, jolloin myös lupa tarvitaan musiikin kustantajalta.
Jos kyseessä on käännetty sanoitus, lupa tarvitaan sekä alkuperäisen että käännetyn sanoituksen tekijältä. Varmista sekä alkuperäisen teoksen että käännöksen tekijänoikeudellinen suoja-aika.
Jos sanoitusta käytetään äänikirjassa, tekstin oikeuksia hallinnoi Teosto. Teostoon voi olla yhteydessä myös muissa sanoituksen tekijää tai muuta oikeudenhaltijaa koskevissa kysymyksissä. Neuvoja voi kysyä myös musiikkikustantajalta.
Laulun sanoitusten kääntäminen toiselle kielelle ei ole mahdollista ilman alkuperäisen tekijän lupaa. Teoksen muunteluun, kuten sen kääntämiseen toiselle kielelle, tarvitaan alkuperäisen tekijän lupa, jos tekijänoikeuden suoja-aika on voimassa. Myöskään sitaattisäännös ei mahdollista teoksen muuntelua, kuten kääntämistä toiselle kielelle.
Kustannetun nuotin julkaisemiseen tarvitaan lupa musiikkikustantajalta, ja jos nuottia ei ole kustannettu, tekijältä tai muulta oikeudenhaltijalta.
Teoston äänikirjalupa antaa oikeuden käyttää musiikkia osana äänikirjaa. Lupa sisältää oikeuden liittää musiikkia äänikirjaan ja välittää äänikirjaa digitaalisissa kanavissa. Kirjan kustantaja hankkii luvan Teostolta ja raportoi sen käytöstä.
Teoston lupa sisältää Teoston edustamien musiikin säveltäjien, sanoittajien, sovittajien ja kustantajien luvan musiikin käyttöön äänikirjassa. On hyvä huomata, että tekijöiden lupa ei vielä kata levyn tai muun äänitteen käyttämistä.
Tutustu äänikirjalupaan tarkemmin Teoston sivuilla.
Edellä mainittu Teoston äänikirjalupa ei riitä, jos äänikirjassa halutaan käyttää äänitteellä olevaa musiikkia. Pääsääntöisesti tarvitaan lupa myös musiikin esittäjiltä sekä tuottajilta.
Näitä oikeudenhaltijoita edustaa Gramex, jolla on tällä hetkellä mahdollisuus lisensoida äänitteiden käyttöä ainoastaan oppimateriaaleissa. Sen sijaan äänitteiden käytöstä äänikirjoissa tuottajat, artistit ja muusikot sopivat itse.
Äänitteiden tekijänoikeudellinen suoja-aika on 70 vuotta äänitteen teko- tai julkaisuvuodesta. Jos äänite on äänitetty ja julkaistu ennen vuotta 1963, suoja-aika on vain 50 vuotta eikä äänite enää saa tekijänoikeudellista suojaa. Tämä koskee vain itse äänitettä, eli muiden tekijänoikeuksien suoja-aika voi olla vielä voimassa (esim. säveltäjät, sanoittajat ja sovittajat).
Luvan äänitteen käyttöön saa pääsääntöisesti äänitetuottajalta, usein käytännössä levy-yhtiöltä. Kannattaakin ottaa ensin yhteyttä levy-yhtiöön ja aloittaa lupia koskeva selvitystyö sieltä. Tällöin selviää myös se, onko äänitteen tuottajalla oikeus myöntää lupa myös esimerkiksi kaikkien esittävien taiteilijoiden puolesta. Tämä taas riippuu tuottajien ja esittävien taiteilijoiden välisistä sopimuksista.
Luvan pyytämisen kannalta ei ole merkitystä sillä, onko kyse kotimaisesta tai ulkomaisesta äänitteestä.
Aina ei haluta käyttää olemassa olevaa äänitettä. Musiikin voi myös soittaa, laulaa ja äänittää itse tai antaa tämän muiden tehtäväksi. Tällöin lupa tarvitaan kappaleen sanoittajalta, säveltäjältä ja mahdollisesti sovittajalta.
Jos sävellys halutaan sovittaa uudelleen, sovittamiseen tarvitaan alkuperäisen säveltäjän lupa. Sovittaminen on tekijänoikeudellisessa mielessä teoksen muuntelua. Jos kyse on kustannetusta teoksesta, luvan myöntää pääsääntöisesti musiikkikustantaja. Muissa tilanteissa lupa pyydetään alkuperäiseltä tekijältä tai muulta oikeudenhaltijalta.
Jos kyse on ulkomaisen teoksen sovittamisesta tai tekstin kääntämisestä, kannattaa lukea ohjeistus Teoston sivuilta.
Jos kustantaja maksaa musiikin tuotantovaiheessa äänitteen tekemisestä aiheutuneet kulut, eli käytännössä toimii tekijänoikeuslain tarkoittamalla tavalla äänitteen tuottajana, kustantajan kannattaa tutustua tarkemmin Gramexin toimintaan. Gramexin asiakkaaksi voi liittyä yritys tai muu yhteisö, joka on tuottanut äänitteen.
Siihen, voiko äänikirjan lukija lukea laulun sanoja tai laulaa kirjaan sisältyvän kappaleen sitaattisäännöksen nojalla, ei ole oikeudellisesti varmaa vastausta. Arvioitavana on, onko siteeraamisen kohteena laulu kokonaisuudessaan, vai kohdistuuko siteeraaminen nimenomaisesti vain sävelmään tai sanoitukseen. Oikeustilan epäselvyyden takia on varminta, että käyttöön kysytään lupaa säveltäjiä ja sanoittajia edustavalta Teostolta.
Vastaan voi tulla myös tilanne, jossa on kyse esimerkiksi muusikon elämänkerrasta, jonka hän lukee itse ja esittää myös omaa musiikkiaan osana äänikirjaa. Jos tekijä on itse säveltänyt ja sanoittanut kappaleen, eikä hän ole Teoston jäsen, hän myöntää luvan itse. Jos tekijä on Teoston jäsen, kannattaa olla yhteydessä Teostoon ja selvittää lupaan liittyvät yksityiskohdat.
Musiikin käyttö kirjassa voi olla mahdollista myös ilman oikeudenhaltijan lupaa sitaattina, jos tekijänoikeuslaissa säädetyt siteeraamisen edellytykset täyttyvät. Tekijänoikeuslain 22 §:n mukaan julkistetusta teoksesta on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa.
Teoksen nimi ja tekijä on ilmoitettava hyvän tavan mukaisesti. Käytännössä tieto tekijästä ja lähteestä tulee sijoittaa siten, että ne voidaan havaita vaikeuksitta. Siihen, miten tämä tulee toteuttaa, tekijänoikeuslaki ei ota kantaa.
Asiallisen yhteyden vaatimus edellyttää, että siteerauksen tulee liittyä siteeraajan omassa tekstissä tai esityksessä käsittelemään asiaan. Sitaatilta edellytetään asiallista yhteyttä omaan teokseen, eli esimerkiksi laulun sanoituksen tulee kytkeytyä kirjan sisältöön. Jos laulun sanoitus jää irralliseksi, kyse ei ole tekijänoikeuslaissa säädetystä sitaatista.
Tarkoituksen edellyttämä laajuus edellyttää, että sitaatin pituuden oltava sellainen, että siteerauksen funktio voi toteutua. Joskus voi olla perusteltua julkaista vain osa teoksesta, joskus suurempi osuus. Muista myös teoksen respektioikeus: teosta ei saa lyhentää tavalla, joka loukkaa tekijänoikeuksia. Asia täytyy arvioida aina tapauskohtaisesti. Epäselvissä tilanteissa ja rajatapauksissa on toki varminta pyytää lupa.
Tekijänoikeudesta vapaata musiikkia voi käyttää ilman lupaa. Tekijänoikeuden suoja-aika ei ole voimassa esimerkiksi silloin, kun on kulunut 70 vuotta tekijän, kuten sanoittajan, säveltäjän tai sovittajan, kuolinvuoden päättymisestä.
Äänitteiden osalta suoja-aika lasketaan äänitteen teko- tai julkaisuvuodesta. Ennen vuotta 1963 julkaistut äänitteet ovat tekijänoikeusvapaita. Verkossa on tarjolla myös esimerkiksi CC-lisenssillä lisensioitua musiikkia, jota saa käyttää lisenssin mukaisesti.
Musiikin oikeudenhaltijoita on paljon. Onkin tärkeää hahmottaa, millaisia eri tekijöitä tai oikeudenhaltijoilta musiikkiteoksilla voi olla. Muista esimerkiksi, että
Tekijänoikeuslaki suojaa myös tekijän moraalisia oikeuksia. Moraalisiin oikeuksiin kuuluvat nk. isyysoikeus ja respektioikeus.
Isyysoikeudella tarkoitetaan sitä, että tekijän nimi on ilmoitettava hyvän tavan mukaisesti silloin, kun teoksesta valmistetaan kappale tai kun teos saatetaan yleisön saataviin. Musiikkiteoksilla on usein useita tekijöitä ja oikeudenhaltijoita, joten tietojen merkitseminen edellyttää huolellisuutta.
Respektioikeudella tarkoitetaan sitä, että teosta ei saa muuttaa tekijän kirjallista tai taiteellista arvoa taikka omalaatuisuutta loukkaavalla tavalla, eikä teosta saa saattaa yleisön saataviin tekijää loukkaavassa muodossa tai yhteydessä. Musiikkia käytettäessä tulee kiinnittää erityistä huomiota myös siihen yhteyteen, jossa musiikkia käytetään.
Taiteellista arvoa loukkaavaa voi olla esimerkiksi se, että kappaletta ei esitetä kokonaan, vaan sitä lyhennetään tavalla, joka loukkaa tekijänoikeuksia.