Suositus äänikirjan lukuohjeista

Laadittu Kustannusyhdistyksen kehitystyöryhmässä keväällä 2023

Äänikirjan laadun takaamiseksi jokaiselle äänikirjalle on hyvä tehdä erillinen lukuohje, joka sisältää ääneenlukijan tarvitsemat keskeiset tiedot. Kustantajan vastuulla on antaa ääneenlukijalle riittävät ohjeet, jotta hän voi keskittyä omaan työhönsä. Tarvittavien tietojen määrä riippuu kirjasta, mutta alla olevaa luetteloa voi käyttää apuna ohjeita laadittaessa.

Kirjan perustiedot 

  • Kirjan markkinointi- tai esittelyteksti  
  • Lyhyt ja tiivis kuvaus kirjan sisällöstä (esim. genre, tapahtumapaikat, aikatasot ja takaumat, eri kertojat, päähenkilöt, tunnelma ja tekstin tyyli) 
  • Tärkeimmät juonen käännekohdat aina silloin, kun ne vaikuttavat luentaan (esim. näkökulman, aikatason ja kielialueen vaihdokset, suoraviivaisesta poikkeavat kerrontaratkaisut) 
  • Kirjassa esiintyvät kielet ja murteet 
  • Kohderyhmä (ikäryhmä erityisesti lastenkirjoissa) 

Yksityiskohtaiset ohjeet lukijalle

  • Ohjeet luettavista ja pois jätettävistä kohdista sekä järjestyksen muutoksista (esimerkiksi sisällysluettelot, alaviitteet, lähdeluettelot, kiitokset, jälkisanat, epilogit jne). Sisällysluettelot ja hakemistot jätetään usein lukematta, ja joskus lisätietoja luetaan äänikirjan loppuun. Ääneenlukija tarvitsee selkeät ohjeet kaikista muutoksista. 
  • Lukuohjeet kaikelle suorasta tekstistä poikkeaville elementeille (kuvat, kaaviot, harjoitukset, tietolaatikot, sähköpostit, somejulkaisut, sitaatit, erikoismerkit, kursivoinnit, lainausmerkit, alaviitteet jne.). Jos ohjeistettavia kohtia on paljon, erillinen audiokäsikirjoitus voi olla hyvä ratkaisu. Sisällöllisistä muutoksista pitää aina keskustella kirjailijan ja kääntäjän kanssa. 
  • Ohjeet alku- ja loppuspiikeille (joko lukuohjeisiin, varsinaiseen lukuaineistoon tai erikseen studiolle) 
  • Mahdolliset sisältövaroitukset ääneenlukijalle oman harkinnan mukaan (esim. graafiset väkivaltakuvaukset, poikkeuksellisen suorasukaiset seksikohtaukset, arveluttava sanasto)  
  • Lukuohjeet kirjan lukujen otsikoille (esim. Luku yksi / Ensimmäinen luku)  
  • Ohjeet kirjassa esiintyvien lyhenteiden lausumiselle (esimerkiksi sotahistorian, talouden ja lääketieteen lyhenteitä ei läheskään aina pysty yleistiedon perusteella lukemaan ääneen). Tieto siitä, minkä kielen mukaan lyhenteet lausutaan (vrt. CIA, FBI, LAPD, V.S.O.P) 
  • Ääntämisohjeet kirjassa esiintyville vieraskielisille henkilön- ja paikannimille, fraaseille ja repliikeille. Myös kirjailijan nimi ja tarvittaessa alkuteoksen ja kääntäjän nimi pitää ohjeistaa, samoin kirjailijan kiitoksissa mainitut nimet, jos ne luetaan mukaan. Myös taivutusmuodot on hyvä ohjeistaa aina, jos ne eivät ole yksiselitteisiä (esim. Calais, Bordeaux). 
  • Jos tekstissä on tulkinnanvaraa, on hyvä kirjata selkeästi, mitä lukijalta halutaan.
  • Kannattaa varmistaa, että toistuvat asiat on ohjeistettu johdonmukaisesti läpi koko kirjan.  

Joitakin vakiintuneita merkintätapoja ääntämisohjeisiin

  • Ohjeistettavan sanan alkuperäinen kieli kannattaa aina mainita
  • Lukija hyötyy vinkeistä tuttuihin sanoihin (esim. th kuten sanan tooth lopussa tai th kuten sanan the alussa) 
  • dȝ äännetään kuten j englannin kielen sanoissa juice ja Jenny 
  • ȝ äännetään kuten j ranskalaisessa nimessä Jean 
  • Vokaalin jälkeinen kaksoispiste: tarkoittaa 1,5 pituista vokaalia 
  • z merkitsee soinnillista s-äännettä kuten englannin sanassa zoo (lisätieto “soinnillinen äänne” on avuksi) 
  • Lihavointi merkitsee, että sanapaino sillä tavulla (esim. Signorina > sinjori:na) 
  • Suluissa () olevat äänteet tuskin kuuluvat, esim. Pe(r)cival 
  • Kaikki ohjeissa käytetyt merkinnät on aina hyvä avata ääneenlukijalle ohjeiden alussa.